Ympäristökasvatuspiireissä kun pyörii, törmää toisinaan suorastaan nihkeään asenteeseen, mitä tulee digitaalisten oppimateriaalien kehittelyyn. Kommentoidaan, että ympäristökasvatuksen tavoitteena on viedä lapset ja nuoret ulos pois sähköisten vempeleitten ulottuvilta, ja sitä paitsi, vempeleet eivät kiinnosta ympäristökasvattajaa itseään. Lisäksi digihuuma tuntuu vievän opetuksen kehittämisessä huomion muilta tärkeiltä asioilta, kuten juuri ympäristöopetuksen kehittämiseltä.
Näissä kaikissa argumenteissa voi olla perää, mutta siitä huolimatta arvelen, että itse kunkin ympäristökasvattajan kannattaa tutustua digioppimateriaalien tekemiseen ja pohtia niistä mahdollisesti saatavia hyötyjä. Osallistuin syksyllä Snellman-kesäyliopiston
Digiopus-kurssille, ja muun muassa tällaisia ajatuksia digioppimateriaalien hyödyistä ympäristökasvatukselle heräsi:
1. Se tapahtuu kuitenkin
Digioppimateriaalien ja sähköisten oppimisympäristöjen yleistyminen nimittäin. Vaikka ei haluaisi olla itse prosessissa osallisena, kannattaa joka tapauksessa tutustua sähköisten välineiden ominaisuuksiin ja mahdollisiin hyötyihin. Ympäristökasvatus on, tai ainakin sen pitäisi olla, tulevaisuuteen katsova kasvatuksen ala, eli myös tulevaisuuden oppimisesta olisi syytä olla kiinnostunut!
2. Digioppimateriaalin monipuoliset rakenteet sopivat ympäristöaiheisiin
Ympäristöaiheet ovat melkoisen monimutkaisia kysymyksiä opittaviksi. Niiden parissa saa seilata tieteenalalta toiselle ja takaisin, vaikeisiin arvokysymyksiin, henkilökohtaisiin tottumuksiin sekä paikallisiin ja globaaleihin näkökulmiin. Sähköisessä muodossa on sellainen mukava puoli, että tekstin ei tarvitse olla yhtä pötköä, vaan sen voi rakentaa eteneväksi hyvin monenlaisilla tavoilla.
Hypertekstin yhdessä kohdassa olevan tekstin voi lukea sellaisenaan tai lähteä seuraamaan syventäviä tai selventäviä linkkejä muualle.
3. Digioppimateriaali on moniaistista
Ympäristökasvatuksen perinteisiin kuuluu
moniaistinen ulkona oppiminen, ja moniaistisuutta tuodaan usein mielellään sisätiloihinkin. Digioppimateriaali on yksi tapa lisätä moniaistisuutta opetuksessa. Kuva ja ääni ovat jo kiinteä osa digioppimateriaaleja. Itseäni on jäänyt kiinnostamaan muun muassa kuvan analysoimiseen sopivat työkalut, kuten
Thinglink, sekä videoiden tekeminen.
4. Mobiililaitteen voi ottaa mukaan ulos
Sähköinen oppimateriaali ei sido ketään sisätiloihin näinä aikoina, kun tablettitietokoneita löytyy jo useimmista kouluista ja oppilailla itselläänkin on älypuhelimia käytössään. Mobiililaitteella on luonteva tallentaa retkellä tehtäviä havaintoja ja samalla mukana kulkee pääsy monipuolisiin tietolähteisiin. Esimerkiksi
Luontoportti on aivan mahtava apuväline luontoretkelle!
5. Digioppiminen on tekemällä oppimista
Ympäristökasvatuksen kirjallisuudessa kannustetaan paljon tekemällä oppimiseen mutta hei, tekemällä oppimista kannattaa hyödyntää myös sähköisten oppimislaitteiden parissa. Yksi digitaalisen oppimateriaalin muoto on sellainen, että kurssin alussa on olemassa vain runko, jota sitten oppijat yhdessä täydentävät kurssin kuluessa. Sopii varmasti ympäristökasvatukseen!
6. Sähköiset kanavat sopivat kansalaisvaikuttamiseen
Ympäristökasvatuksen kannalta on myös mielenkiintoista pohtia sosiaalisen median hyödyntämistä aktiivisen kansalaisuuden opetteluun. Blogin kirjoittaminen tai Twitter- tai Instagram-kampanja antavat nuorille mahdollisuuden tuoda ääntään kuuluviin ympäristö- tai muissa tärkeiksi koetuissa aiheissa.
7. Samalla tulee opiskeltua kriittistä ajattelua
Internet on sen sortin viidakko, jossa vain riittävän annoksen kriittistä lukutaitoa omaavat selviytyvät eksymättä harhapoluille. Kriittinen ajattelu on myös ympäristökasvatuksen keskeinen päämäärä. Medialukutaitoaan pääsee harjoittelemaan ihan vaikka vain googlettamalla "ilmastonmuutos" - kaikenlaista löytyy - mutta tilausta taitaisi olla muutamallekin tarkkaan mietitylle ympäristöaiheiselle kriittiseen ajatteluun kannustavalle oppimateriaalille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti