 |
| Oikein innokas lukija lukee vaikka kauppamatkalla. |
Syystä tai toisesta tämä lasten ja nuorten lukuinnon laskeminen huolettaa minua niin paljon, että piti ihan kaivaa ikivanha blogintynkä koipallojen seasta, jotta voisin sanoa asiasta muutaman painavan sanan. Olen sillä aiheella aikanaan tämän lyhytikäiseksi jääneen blogin aloittanutkin. Lasten ja nuorten lukuinnon vähäisyys on tullut itselleni ihan konkreettisesti näkyviin omien lasten ystäväpiirissä: aniharva tyttö tuntuu lukevan kirjoja aktiivisesti ja pojista vielä harvempi.
Väitän kuitenkin, että peli ei ole vielä kokonaan menetetty ja lapsia kannattaa ja pitää kannustaa lukemaan. Tässäpä viisi keinoa siihen:
1. Lue itse
Jos lapsi tai nuori ei koskaan näe aikuisten lukevan, miksi hän vaivautuisi itse lukemaan, etenkään, jos se tuntuu hankalalta? Silloinhan lukeminen näyttäytyy lapsille kuuluvana pakkopullana, josta pääsee eroon kasvettuaan aikuiseksi. Jos aikuinenkin lukee ja vielä vaivautuu keskustelemaan lukemastaan (tai lapsen lukemasta), lukeminen alkaa vaikuttaa tärkeältä.
2. Lue ääneen
Pienille lapsille luetaan usein luontevasti ääneen ja hyvä niin. Ääneen lukemista kannattaa kuitenkin jatkaa vielä pitkään sen jälkeen, kun lapsi on oppinut lukemaan itse. Vasta lukemaan oppinut ei ehkä pysty vielä itsenäisesti lukemaan kovin vaativia kirjoja, ja lukemisen nälkä säilyy, kun välillä saa kuunnella pitempiä ja jännittävämpiä tarinoita aikuisen lukemana.
Meidän perheessä on nykyisin kolme teiniä ja tunnustan, että en lue enää heille ääneen. Sen sijaan saatan kyllä soittaa äänikirjaa koko kolmikolle vaikkapa automatkalla mökille.
3. Tuuppaa lukemaan
Lukemaan voi kannustaa erilaisilla pienillä eleillä. Sijoita päivään tai viikkoon vakituinen lukuhetki tai kytke peliaika ja lukuaika toisiinsa (jos lukee enemmän saa enemmän peliminuutteja). Lisää viikkorahaan pieni bonus ahkerasta lukemisesta tai anna joku muu lukupalkinto. Muistuta lomalle tai mökille lähtiessä, että lapsi pakkaa kirjan mukaan. Mikä nyt kenellekin sopii.
Lukemaan voi tuuppia, vaikka ei olisi lapsen vanhempi. Isovanhemmat ja kummit antavat lapsille usein synttäri- ja joululahjoja - voisiko lahja olla kirja? Isäni vei tänä syksynä meidän kuopuksen synttärien kunniaksi kahville ja kirjaostoksille: tyttö sai itse valita itselleen lahjakirjan.
Itse olen partiojohtajan ja joukkueenjohtajan rooleissa aina lisännyt retkien, leirien ja turnausten varusteluetteloon kirjan. Ehkä retkellä tai turnauksessa ei ole kovin paljon aikaa lukemiselle, mutta ainakin iltapuuhien keskellä lapset voivat hetken lueskella. Samalla he myös tulevat jaelleeksi toisilleen lukuvinkkejä.
4. Ota selvää kirjoista ja vinkkaa niitä
Jos lapsi on innokas lukemaan, hän saattaa hyvinkin löytää luettavaa ilman vanhemman tai muun läheisen aikuisen apua. Sopivan luettavan puute saattaa kuitenkin tyssätä vähän vähemmän innokkaan lukijan lukupolun. Jos omassa kaveripiirissä on niukasti innokkaita lukijoita, uusi luettava ei välttämättä löydy kaverien kautta. Jos näin pääsee käymään, aikuinen voi aktiivisesti etsiä sopivaa luettavaa lapselle. Olisiko jotakin samantapaista kuin se edellinen kirja tai sarja? Tai jotakin ihan uutta?
Kirjoja vinkatessa aikuisen on kuitenkin tärkeä muistaa, että lapsella on oikeus olla innostumatta kaikista aikuisen ehdottamista kirjoista. Lapsella ei myöskään ole velvollisuutta tykätä samoista kirjoista, joita aikuinen itse luki lapsena. Ehdottaa saa mutta lapsi muodostaa itse oman mielipiteensä.
Meillä on tässä maassa ihan mahtavat kirjastot, joista kyllä saa apua sopivien kirjojen etsimiseen!
5. Vähennä virikkeitä
Lukeminen vähenee, koska lasten ja nuorten (ja aikuisten) elämässä on niin paljon muuta, mitä tehdä. Voi pelata kännykällä, tietokoneella tai pelikonsolilla (tai lautapelillä), voi katsoa elokuvia, voi käydä harrastuksissa.
Jos näistä virikkeistä voi välillä tinkiä, lukeminen muuttuu kiinnostavammaksi. Pelikonsolin lomapäivänä tai mökillä nettiyhteyden ulottumattomissa kirjalle on paremmin tilaa.
Lopuksi: lukemista voi ja saa vaatia
Välillä olen törmännyt kommenttiin, jonka mukaan lapsen lukemisen pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen. Olen tästä eri mieltä. On todella, todella hienoa, jos lapsi lukee vapaaehtoisesti paljon kirjoja, mutta on myös fakta, että iso osa lapsista ei lue. Pojista tosiaan vain kolmasosa lukee vapaaehtoisesti.
Lukemisesta on lapselle elämässä hurjan paljon hyötyä: sanavarasto kehittyy, luetun ymmärtäminen ja kirjoitustaito kehittyvät, empatiataidot vahvistuvat, keskittymiskyky paranee. Me vanhemmat vaadimme lapsiltamme monenlaista muuta, kuten hampaiden pesemistä ja likaisten vaatteiden keräämistä lattialta. Miksi emme vaatisi lapselta säännöllistä lukemista?
